Konnichiwa! Eli ensimmäinen posti Japanista

Selvä, nyt on sitten elämä siirretty elämä kuusi tuntia etuaikaan. Sisäinen kello ei tosin ole vielä aivan samaa mieltä...

Lensimme siis yön yli Naritan kentälle Tokioon ja Japaniin tutustuminen on alkoi visiitillä maan pääkaupunkiin. Neljän päivän perusteella Japani on siisti ja täällä liikkuminen helppoa, Japanin kieli hauskan kuuloista ja ihmiset todella ystävällisiä ja tyylikkäitä. Tokio on valtavan laajalle ulottuva jotakuinkin 8 miljoonan asukkaan suurkaupunkikompleksi, johon liittyvät mielikuvat ovat ainakin itselleni pitäneet sisällään lähinnä pilvenpiirtäjiä, välkkyviä neonvaloja, hengästyttävää ihmisvilinää ja värikkäitä mangatyttöjä. Aivan väärässä en ollut, mutta todellisuudessa Tokio on  paljonpaljon muutakin. Ja nimenomaan juuri kaikkea muuta.

Olemme majoittuneet rauhallisessa Asakusan kaupunginosassa pienessä kolmen huoneen ryokanissa eli majatalossa. Tokyo Ryokanin omistajat Kenichi ja Usako ovat olleet avuliaitaja ystävällisiä. Itse ryokan on oikein kiva perinteisine olkitatamimattoineen ja paperiseinineen. Lattialle levitettäviin futonpatjoihinkin on jo ehtinyt tykästyä.

Ensimmäinen  päivä kului lähinnä kotikulmia muutaman kilometrin säteeltä kierrellen. Lähellä sijaitsee varsin komea temppelialue ja sen lähikujat ovat täynnään erilaisia pieniä ruokakojuja ja ravintoloita sekä pikkuisia myymälöitä. En ole aivan varma minkä uskontokunnan pyhä paikka oli kyseessä, mutta näin luterilaiseen vaatimattomuuteen tottuneelle oli tämän paikan mahtipontisuus ja markkinahumu hämmentävä ilmiö. Muuten tässä lähiseudulla on kuitenkin suorastaan hämmentävän hiljaista, talot ovat melko matalia ja enimmäkseen aika vanhoja, väliin toki mahtuu myös niitä lasiseinäisiä.

Matkan ajoitus on ollut aivan täydellinen hanamin eli kirsikkapuiden kukinnan kannalta: tullessamme kaikkialla oli kirsikkapuita valkoisenaan kukista, paras hanami oli juuri käsillä. Ehdimme nauttia kukkaloistosta ja sen aiheuttamasta japanilaisten villiintymisestä kiertelemällä puistoja ja puutarhoita pari päivää, sitten yllätti sade ja ainakin osa kukista mureni vaaleaksi terälehtilumeksi maahan. Noiden parin onnekkaan päivän aikana kuitenkin ehti jo hiukan ihastua sakuraan ja nähdä lukemattomia japanilaisia levittäytymässä puoden alle piknikeille, ottamassa kuvia puista sekä itsestään ja toisistaan puiden alla. Sateen aiheuttaman nopean tuhon vuoksi myös ymmärsi miksi kukkien puhkeaminen saa paikalliset niin täpinöihinsä.

Tokiofiiliksiä riittäisi kerrottavaksi vielä vaikka millä mitalla, nyt on pakko mennä nukkumaan. Aamulla kirmataan varhain juna-asemalle ja shinkansen luotijunaan kohti seuraavaa kaupunkia Fukuokaa Kyushun saarella. Ehkäpä junassaa jatkan kirjoittelua.

Viikonloppuja,

J