Vaikka ei me tietenkään juuri aikaa siellä hotellissa vietetty vaan tallailtiin kaupungin katuja, ihmeteltiin ihmisvilinää ja taivasta hipovia lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä. Itselleni visiitti HKiin oli ensimmäinen, mutta T asui siellä neljä kuukautta pari vuotta sitten. Lähes alkuasukasopas käytettävissä siis.
HK on valtavan tiheästi asutettu ja talot kohoavat sen vuoksi korkeuksiin. Kadut ja metroasemat kuhisevat väkeä ja joka paikassa käydään kauppaa. On katumarketteja pienine myyntikojuineen täynnä ties mitä kaikkea eksoottisista hedelmistä eläviin kanoihin ja kännykän kuorista feikkilaukkuihin. Ja toisaalta on valtavia marmorilattiaisia, kasiseinäisiä ostoskeskuksia viileine kauniine myymälöineen. Ja kiinalaisten parantajien apteekintapaisia myyden tiikeribalsamia, akupunktioita ja kuivattuja eläinten elimiä.
Asuminen on kuulemma niin kallista, että monet asuvat pienenpienissä huoneissa, joihin mahtuu vain sänky. Toisaalta esim Stanleyn alueella oli suuria huviloita kattopuutarhoineen ja uima-altaineen? Samassa paikassa jätskibaari tarjosi koirillekin omia annoksia ja rouvilla oli varjot niin sadetta kuin päivänpaistettakin varten. Kontrastit olivat HKssa hurjia.
Rankat sateet rajoittivat jonkin verran nähtävyyksien tutkailua, joten vuorille rakennetut temppelit ja haikit kukkuloilla jäivät ensi kertaan. Kuurojen välissä ehdimme kuitenkin ihmetellä rauhassa Avenue of Starsia ja elokuvatähtien kädenjälkiä. Ja yhä uudestaan ja eri näkökulmista ihastua kaupungin skylineen ja auringonlaskun myötä syttyviin neonvaloihin. Kävimme myös katsomassa HKn kiinalaista yliopistoa, jossa T aikanaan opiskeli. Suuri vehreä kampusalue asuntoloineen ja urheilukenttineen erosi miljööltään melkoisesti kotimaisesta korkeakoulusta
Mutta niin kivaa kuin uusia asioita onkin maistaa, nähdä ja kokea, on kuitenkin ihana päästä myös kotiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.