torstai 1. toukokuuta 2014

Matkantekoa

Varoituksen sana: tämä teksti on lähinnä kuvaus puolentoista vuorokauden aikana suoritetusta mutkikkaasta, mutta tehokkaasta matkustamisesta paikasta paikasta D paikkaan C. Jollei kiinnosta, juo simaa ja lähde viettämään parempaa vappua. Lupaan palata parempiin kuviin ja paratiisikaloihin taas. Tai hei, jos jokin muu kiinnostaa, toiveita kommenttilootaan!

Sitten asiaan. Dumaguetesta meidän piti lähteä aamulaivalla, muttamutta.. Vaikka aikataulut sanoivat muuta, kyseistä laivaa ei vain ollut. Siispä matkustimme takaisin Cebun pääkaupunkiin nappaamalla satamasta tricyclen toiseen satamaan, sieltä lautan takaisin Cebun eteläosaan Lilo-aniin ja sieltä bussin (ilmastoitu! Koko matkan ajan toimintaleffoja!) Cebu Cityyn, sieltä taksilla Lapu-Lapuun Mactanin lentokenttäsaarelle. Täällä joutuu välillä vähän joustamaan tarkoista suunnitelmista, mutta silti asiat tuppaavat järjestymään tavalla tai toisella.

Lapu-lapussa ei ollut oikeastaan mitään tekemistä, kunhan nostimme vastaisen varalle rahaa ja valmistauduimme tulevan lennon tiukkaan painorajaan mukana olevien tavaroiden uudelleen järjestelyllä (rinkka max 10kg, reppu 7kg). Ihan hyvin voi 1,5h lennolla tarvita käsimatkatavaroihin riippumattoa, hupparia, sandaaleita, pyjamahousuja, varvassandaaleita ja ja juoksukenkiä. Siis sen tavallisen setin lisäksi.

Kun pakkauksista oli selvitty lilluimme naapurin luksushotellin kattoterassin uima-altaassa ja katselimme samalta terassilta kaupungin valoja ja tähtiä. Meidän hotellimme oli tuon paremman kellarissa sijaitseva nuhjuisempi versio, jonka huoneesta oli näkymä jonkinlaiseen pieneen valottomaan koppiin. Mutta n. 5e/yö/nuppi sisältäen tuon allasalueen ja loistohotellin aamiaisbuffetin plus lentokenttäkuljetiuksen - ei hullumpi diili.



Ja sit lennolle. Joka sekin oli ihan vänkä kokemus. Matkatavarat pääsivät kyytiin helposti, koska painorajat arvioitiinkin punnitsemalla yhdessä sekä ruumaan menevät että käsimatkatavarat - ja matkustaja! Yksi hyvä syy pitää linjat kunnossa. Syy matkustajien painonseurantaan oli koneessa ja seuraavan kohteemme, Coronin, lentokentässä. Busuangan kenttä on niin pieni ja kiitorata niin lyhyt, että sille voivat laskeutua vain pienehköt potkurikoneet ja nekin vain tarkkaan tasapainotettuina. Ja kentällä meidät vastaanotti trooppinen sade ja viidakkorumpujen kumina. Mageeta!

Tiellä Busuangan kentältä Coron towniin näkyi jo viime syksyisen taifuuni Yolandan jälkiä: kaatuneita puita, katkenneita mutaisia tienpätkiä, kadonneiden tilalle rakennettuja väliaikaisia siltoja. Mutta ei muualla Filippiineillä kohtaamiamme hökkeleitä vaan uusia, tuoreesta puusta ja aaltopellistä rakennettuja pieniä taloja. Kaikki vanhat huterat tönöt lienevät hajonneen.

Itse Coronista lisää tulossa. Hauskaa vappua teille loppuun asti jaksanaillekin! Nyt sitä simaa ja serpentiiniä!

1 kommentti:

  1. Suomessa lumisadetta ja 8 astetta mutta munkit ja sima maistuvat aina yhtä hyviltä. Kesää odotellen..

    VastaaPoista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.