sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sadepäivänä

Vaihtoehtoja sadepäivän varalle oli itseasiassa useampia, mutta tänään valitsimme päiväleffan. Wes Andersonin The Grand Budabest Hotel oli onnistunut valinta: sopivan viihdyttävä ja vinksahtanut. Andersonin kuvakerronta vaan on käsittämättömän herkullista. Tykkään myös bongailla sivurooleissa vilahtelevia starboja, jotka yleensä esiintuvät lähinnä ison rahan elokuvien pääosissa. Suosittelen: just sopivan kepeä, muttei mikään ihan hömppä kesäleffa.


Jos olisimme jääneet kotiin sadetta pitämään, olisin jatkanut ruotsinkielenkertausprojektiani Yle Areenan ja Tove Janssonin itse lukeman Farligt Midsommarin parissa. Parikymmenminuuttiset jaksot tulevat Radio Vegalta iltapäivisin vartin yli viisi, mutta jollei ehdi silloin radion ääreen, ovat ne
jälkeenpäin vielä areenassa saatavilla. Kirja on meitsin kesäklassikko ja alkuperäiskielellä Toven lukemana tuttu tarina saa vielä lisäulottuvuuksia. Toimii tiskauksen tai muiden kotitöiden taustalla ihan mahtavasti!


Tovesta puheenollen, yhden sadepäivän tänä kesänä aion ehdottomasti viettää Ateneumissa Janssonille omistetussa näyttelyssä. Onko joku jo käynyt? Oliko hyvä? Kuka lähtee mukaan?


Nyt fudiksen pariin...

Sateesta huolimatta onnellista sunnuntai-iltaa!


lauantai 28. kesäkuuta 2014

Tässä olisi sitten resepti...

Tuli kyselyitä juhannuksen resepteistä. Tässä siis eka keittiöpostaus leipomismeiningeissä.

Saaristolaisleipä on klassikko, jota olen tehnyt jo vuosia kaikkiin juhliin, jouluihin ja muihin spessumpiin hetkiin. Reseptin olen nyysinyt Pastanjauhajilta. Sen verran olen tuunannut, että siirappina käytän ruokosokerisiirappia, jauhoja laitan ohjeessa mainitut 10dl ja yleensä teen vähän lituskampia (suupalankokoisiksi leikattavia) leipiä litran taikinasta kolme.



Viimeiset palat juhannuksen erästä nautiskeltiin tänään T:n graavaaman lohen kans.

Tässä siis Meidän tarjoiluehdotus.

 

Raparperipiirakan teen suurpiirteisellä otteella useammasta ohjeesta omaksi reseptiksi yhdistellen pohjaan, jota olen myös omppu-, viinimarja- ja mustikkapiiraissa käyttänyt. Toimii ja on kaurahiutaleineen jopa melkein terveellinen. Vähän perusmurotaikinapiirakkaa mureampi myös.



Hapannaaman raparperipiirakka

2 dl vehnäjauhoja

1,5dl kaurahiutaleita

1/2 tl ruokasoodaa

1/2t tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1,5 dl sokeria (inkkarisokeri tai ruokosokeri on plussaa)

1,5 rkl vaniljasokeria

75 g luomuvoita

2 dl hapanmaitotuotetta (itse käytän mieluiten jugurttia tai piimää)

1 luomumuna

N. 300g raparperia

Päälle muruksi (nämä määrät eivät ole aivan tarkkoja, tee mutulla ja maista)

25 g luomuvoita

1/2dl sokeria

3/4 dl vehnäjauhoa

1/2 dl kaurahiutaleita

Siis sotke ensin kuivat aineet keskenään kulhoon. Sekoita toisessa astiassa piimä/jogurtti/joku muu kananmunaan ja lisää joukkoon sulatettu voi. Yhdistä seokset ja hämmennä tasaishetkoksi pehmeäksi taikinaksi. Kaada voideltuun pyöreään piirakka vuokaan.

Ripottele päälle reilusti pilkottuja raparperin paloja.

Tee muru nyppimällä jauhot ja sokeri voin joukkoon tasaiseksi murentuvaksi tahnaksi. Lisää tarpeen mukaan jotain ainesosaa.

Ripota muru raparperien päälle.

Paista uunin alaosassa 225 asteessa 25-35 min.

Nauti vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Parasta lämpimänä, toimii myös kylmänä.

Ja pellilliseen käytin tuplamäärän kaikkea. Paistoaikakin venyi silloin n. 45 minuuttiin, mutta riippuu varmasti myös uunista.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vuoden pisin päivä

Miksi se sitten meni niin nopeasti?


Vietin aurinkoisen aamun soutuveneretkellä Majakkasaarella





ja Torra Lövön kalliokirjoituksilla.




Sateinen epäkuvauksellinen päivä kului keittiössä kädet taikinakulhossa, saunassa 
ja Merisalin pöydän ääressä kuuman chain, luomuaprikoosien, supersalmiakin ja Scrabblen kera
T:n kanssa Suomenkielen koukeroista kinastellen.
Vai mitä sanotte termeistä "limatie", "äänes" ja "jatsit"? 
2/3 edellämainituista hyväksyttiin.


Sen jälkeen istuin valoisan illan
viininpunaisessa (rumassa ja lämpimässä) ysäritoppatakissa 
T:n ihanan muumiperheklaanin mökin kaltsilla
kokon lämmössä
keskiyön autinkoa odotellen
saaristolaisleipää, grillikasviksia ja raparperipiirakkaa sulatellen
syvään hengittäen ja hymyillen.




Toivottavasti teillä oli yhtä ihana, suloinen ja rento keskikesän juhla. 



P.s.  Mulla olisi vielä muutama kysymys...

Miksi mökillä (mökeillä) nukkuu aina paljon paremmin kuin kaupungissa?

Miksi silti nukuttaa jo puolilta öin niin että menee nukkumaan, vaikka kengät ovat hukassa, naapurikalliolla palaa yhä kokko, kirja ei ole lopussa ja vielä ei ole aivan varmaa jaksaako aurinko pysytellä taivaan rannan yläpuolella koko yön?

 Menin silti. 
Nukuin edellisyötäkin paremmin, ja lähdin maalle Lintukotoon Heinolaan laskemaan lehmiä ja nukkumaan vieläkin syvemmin.


Juhannuksn biisi: Scandinavian music group - Juhannus



perjantai 20. kesäkuuta 2014

"nää on/ Juttui joista todella tykkään/ Ku pidän kii siitä mikä hymyilyttää"

Ohoi, täällä taas!

Olen jo useamman kerran aloittanut kirjoittamisen, ja sitten on tullut keskeytys -kauppareissu, kyläreissu, reenit... aina tulee jotain. Mutta onpa monta alkua ja ajatusta, joita jatkaa inspiraationpuutteen hetkellä. Tämäkin teksti on syntynyt monen lyhyen kirjoitushetken tuloksena.

Päivän otsikko on lainaus biisistä, jota popittelin kuulokkeista, kun pyöräilin viime viikolla töistä kotiin. Hyvä syke. Tykkäilen fiiliksestä, joka biisissä on. Ja tuo kysenen laini, olkoon päivän mietelause. Viimeksi kuluneiden ja ehkä tulevien viikkojenkin teema. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Vaikka sataisi kuin saavista kaataen ja ketjut tippuisi ja taksi loiskauttaisi ohi ajaessa tsunamin niskaan... Pidän kii siitä mikä hymyilyttää.


Töissä iskee välillä uupumus ja joskus edellä mainittu 14km työmatka tuntuu pitkältä, mut kun sen on viipottanut pyörällä, elämä on enemmän kuin mukavaa. Ihan hirveästi ei iltaisin jaksa puuhata, monasti vaan kotoillaan. Syödään hyvin, ulkoillaan T:n kameran kanssa, luetaan ja loikoillaan.


 Jottei ihan laiskotteluksi menisi, otin ja aloitin uutena harrastuksena thainyrkkeilyn. Rakastan kunnon reeniä ja uuden oppimista. Tatamin (vai onko se molski vai mikä?) jalkapohjiin hiettämät rakot ja rystysten mustelmatkin vain kertovat, että jotain on tehty.

Pariin otteeseen on ehditty kiville ja kallioille ennen sateen alkamista, hierottu kämmeniä graniittiin ja yritetty ylemmäs. Huomaa kyllä, ettei ole hetkeen tullut boulderoitua. Mutta nytpä tulee. Kesän lopulla on saletisti jo paljon iisimpää!


Toissa viikonloppu oli ensimmäinen Saaressa. On se villi paikka; heti veneestä päästyämme törmäsimme kolmeen valkohäntäpeuraan, jotka meitä väistääkseen juuri ja juuri viitsivät pusikon puolelle hypähtää. Mökin rantakallioille kertyneiden lammikoiden sammakonpoikaset yllytti nostalgisoimaan kultaista lapsuutta, kun pohjoisen mökiltä keräsin joka päivä ämpärin nuijapäitä täyteen ja illalla vapautin takaisin lätäkköön nukkumaan. Loputtomasti riitti riemua pikkuötököistä. Edelleen on sammakonpyydystystaidot tallella ja nuijapää kutittaa kivasti kämmenellä.


Ja hei Saaresta puheen ollen: Aika mageeta hurauttaa maanantaiaamuna veneellä töihin!
Tästä se alkaa!



Puhumattakaan ihanista uusista ja vanhoista ystävistä, joita on pitkästä aikaa ollut tilaisuus treffata. Ja torikahveista! Oispa viikossa enemmän päiviä!


Ja miljoona-miljoona-miljoona vuotta oon onnellinen


Päivän biisi: Solonen & Kosola - Miljoona vuotta

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

The end?

Ihana olla Suomessa. Täällä aamut on raikkaita ja lautasella ruisleipää ja kunnon juustoa. Kielen päällä sulaa salmiakki ja hanavettä voi juoda huoleti. Mageeta! Ja täällä on omat ihmiset, kodit, metsäpolut ja mökki. Sekä tietysti Hertta.


Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle jo kohta 2 viikkoa sitten, mutta aloilleen asettuminen onkin ihan eri juttu. T viihtyi paluumme jälkeen Suomessa vain alle vuorokauden ennen kuin jatkoi matkaa Kroatiaan kurssimatkalle. Itse jäin lomastatoipumislomailemaan Heinolaan ja Tampereelle.

Helleviikonloppu mökillä oli mukavan pehmeä lasku tavalliseen elämään ja Suomen kesään. Nokkosten kitkeminenkin oli paljon kivaa vaihtelua - etenkin, kun niistä tietää saavansa satoa tulevia lettuja, sämpylöitä ja keittoja varten (suosittelen!)   Järven pinta oli peilityyni, kun meloimme katsomaan naapurilahdelle laskeutuneita yhdeksää laulujoutsenta. Välillä kesäsade ukkoskuuroineen ropisi peltikattoon suvista soundia. Nyt reissussa oltuaan vasta tajuaa, kuin valoisia pohjoisen kesäyöt tosiaan ovat. Vaikka aurinko on laskenut, ei silti tule pimeä! Ja valkeina kukkivat puut vielä hohtavat omaa valoaan hämärään.

  

Oi, suvi suloinen!

Ja pim. Sade alkoi, ilma kylmeni ja asioita alkoi tapahtua. Suomi-elämä pyörähti vauhdilla liikkeelle ja teki lopputarinasta vähän luettelonomaisen.

Sittemmin olen heittänyt haikeita hyvästejä opiskeluaikojen kotikulmille Kalevassa, istunut iltaa mitä ihanimpien naisten seurassa ( - miten onkaan ollut ikävä teitä, ystävät!) ja tehnyt muuttoilmoituksen.  Pakannut Micraa Tampereella ja purkanut Micraa Helsingissä. Juhlinut T:n publiikkia upealla lounaalla Ravintola Sunn:issa. Pessyt lattian, asetellut ruusut ikkunalle pulloihin ja leiponut raparperipiirakkaa. Aloittanut työt. Ja asettunut kodiksi - meidän kotiin.





The end?



Tähän olisi hyvä lopettaa tarina - eikö?

Toisaalta.. Ei kai meidän matkanteko tähän lopu. Sitäpaitsi olen nauttinut kirjoittamisesta, vaikkei se aina ole aivan vaivatonta ollutkaan. Myös palaute on ollut pelkästään positiivista. Tavallaan siis tekisi mieleni jatkaa täällä kotimaassakin.  En kuitenkaan vielä tiedä, löydänkö täällä tarpeeksi aikaa tai aiheita kirjoittaa. Ehkä vasta aika näyttää. Ehkä aloitan alusta, kun matkamme jatkuu (blogin nimestä huolimatta) kohti pohjoista.

Tässä vaiheessa kuitenkin kiitos reissumme seuraamisesta! Meillä oli nastaa, toivottavasti teilläkin!



Ps. Jos jatkan, lukisitko ja mitä tahtoisit lukea?