tiistai 14. lokakuuta 2014

Jatkoa edelliseen. Pimeästä ja valosta

Hahaa! Pääsinkin sanomasta.. Juuri, kun vänisin edellisessä postauksessa kaamosväsymyksestä ja pimeästä, niin BA-BAUUNNGG!! Taivas räjähtää täyteen revontulia, jotka tanssivat ja kiemurtelevät vihreinä loimuavina nauhoina joka puolella!

Ajettiin meidän salaiseen revontulispottiin , T viritti kameransa ja minä kipitin täpinöissäni pitkin kenttää bongaillen upeimpia lieskoja. Ja sitten putoili pieniä kirkkaita tähden lentoja. Olin niin tohkeissani, että unohdin toivoa. Vieläkö tässä vaiheessa toiveet lasketaan?

Kotimatkalla taivaanrannasta nousi vielä kuu kirkkaan oranssina kuin mandariininlohko.

Myönnnetään, myönnetään; Lapissa pimeäkin on valoisaa, villiä ja yllätyskaunista!





2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, kuin jostain satuelokuvasta.Puuttuu vain suden tai poronsarvien profiili valoa vasten..

    VastaaPoista
  2. Kiitos näistä kuvista! Olimme tuona revontuliyönä mökillä, järven keskellä niemessä, revontulet peittivät koko taivaankannen. Harmi, ettei meillä ollut kunnon kameraa, emme saaneet kuvia. Mutta sinä sait. Katselen niitä kaamosillassa Perämeren saarella Hailuodossa. Pimeä ja hiljaisuus kavereina. terkkuja Riitta

    VastaaPoista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.