sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Long time, no see

Tammikuu. 2015. Uusia sanoja.

Ajan kuluminen on kummallista. Arki mataa radallaan päivästä toiseen ja sitten ihan yhtäkkiä onkin kulunut taas yksi viikko, yksi kuukausi, vuosi. Vaikka tuntuu, ettei ole ehtinyt tehdä tai tapahtua juuri mitään erityistä niin taaksepäin katsoen tapahtumia on ollut enemmän kuin olisi etukäteen edes osannut kuvitella.  Vuosi 2014 oli täynnä uusia asioita ja isoja muutoksia. Rankka, mutta ihana ja opettava vuosi.

Mutta ei siitä sen enempää vaan uusille lumille uuteen vuoteen (joka toivottavasti on edellistä rennompi ja edellistäkin onnellisempi). Kaamos on jo takana ja päivä pitenee vauhdilla. Perjantaina töistä tullessa ei ollutkaan enää aivan pimeää vaan sininen hetki antoi odottaa itseään melkein neljään.

Vaikka perinteisesti meidän vapaat kotisunnuntait nukutaan pitkään ja hartaasti puolille päivin, niin tänään oli melkein kiire herätä. Ulkona oli valoisaa, puiden latvat punersi ja lumikengät huhuili käyttämättöminä kaapissa. Viis siitä, että foreca veikkasi lämpötilaksi -25 ja tuulen nopeuden perusteella tunturissa pitäisi pakkasen tuntua -40:ltä - elämä on ulkona!




Ei kyllä tuntunut yhtään niin kylmältä. Lähinnä oli kevyt Michelin ukko -fiilis: kaikki kaapista löytyneet kerrokset päällä hangessa tarpoessa tuli hiki. Lumikenkäkin upposi vielä hiukan pehmeään lumeen ja päiväkävely Päiviönrinteen huipulle kävi ihan urheilusta. Jotenkin joka kerta oon yhtä ihmeissäni, miten upeita paikkoja löytyy alle poronkuseman (7,5km, sanoo wikipedia) päästä kotoa.



Metsässä puiden kylkiin oli kasvanut mahtavat tykkymyhkyrät. Kinoksista nousevat hahmot muistuttivat avaruusolentoja ja dinosauruksia, kaatuneet puunrungot jättimäisiä tuhatjalkaisia. Nähtiin joukko kuukkeleita, jotka tosin ei jaksaneet kiinnostua meistä kovin pitkäksi aikaa vaan katosivat metsään.
( Oon jo pidempään miettinyt missä niitä kesyjä ja kädestä syöviä kuukkeleita oikein on? Niitä joista on kuvia ja kokeneemmat lapin kävijät kertoo... Onko kuukkelijuttuja vaan vai onkohan meillä mukana huonot eväät?)




Kotona ei ainakaan ole huonot eväät; ihan parasta ulkoilun jälkeen käpertyä takan eteen hörppimään kuumaa inkiväärimustaherukkamehua ja nyt ois vuorossa kasvislasagne...



Same briefly in english: Crispy -25C (feels like -40C with the wind, says the forecast)  is no reason to stay home. Perfect weather for sunday's snowshoe walk. And it's always surprising how magical views can be found within just a few kilometres from home. Adventure is near.