sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

So I lit a fire. Isn't it good, norwegian wood?

Jetitravel matkalla taas. Ja kuten instagramia ja facebookia seuraavat tietävät, ehdimme tällä kertaa ihan ulkomaille asti. 

Piti keksiä miten käytetään lomapäivät, kun Levin lumet jo sulavat. Saariselkä? Riksgränsen? Björkliden? Abisko? Foreca lupasi kaikkialle reippaasti plusasteita ja taivaalta vettä ja räntää - ei oikein napannut. Mutta onneksi Pohjois-Norjassa näkyi sääennusteessa auringon kuvia; sinne siis!

Minireissu maailman pohjoiseen ääreen edellytti 1300 kilometriä autoilua, joten takamus ehti puutua matkalla muutamaan otteeseen. Vinkkinä kaikille automatkaajille, hankkikaa äänikirjoja! Me ehdimme sivistyä tämän matkan aikana jo Tove Janssonin Kesäkirjan, Hemmingwayn Vanhuksen ja Meren ja Rosa Liksomin Hytti nro 6:n verran. Kaikki suositeltavaa kuunneltavaa ja luettavaa.

Ensimmäinen etappi kulki Kautokeinon kautta Jäämeren rannalle Altaan. Siellä oli jo aivan toisella tavalla kevät kuin täällä Kittilässä. Skandien vuoriston jylhät rinteet pitävät Golf-virran tuoman lämmön tiiviisti meren puolella. Ehkä keväistä fiilistä toi myös aurinko, joka suosi läsnäolollaan visiittiämme Altaan. Eipä paljon tarvinnut miettiä otammeko käyttöön mukaan otetut lumikengät vai polkupyörät. Siispä toinen vinkki: jos mahdollista, pakkaa aina mukaan polkupyörä. Mieluiten kaksi. Tai jos matkatavaroihin ei mahdu, niin vuokraa!

Alta ei sinänsä ole mitenkään ihmeellinen kaupunki; pieni ja sympaattinen, mutta fillaroiden varsin nopeasti nähty. Näkymä yli vuonon ja rannoilla kohoaville lumisille vuorille oli kuitenkin niin upea, että olisi sitä voinut pidempäänkin ihmetellä. Komsa -kukkula keskustan kupeessa tarjosi hulppean tähystyspaikan merelle. 
Altafjord
Komsan huipulla, taustalla Alta ja Altafjord
Jäämeri



Majoituksemme Altafjord gjestegaard & spa on myös ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Ruoka oli tajuttoman hyvää. Merellistä, mutta ei valasta. Ja se maisema sekä ruokasalin, että huoneemme ikkunasta! Punaisena vuorten taakse katoava aurinko ja palavaa taivasta peilaava vuono - Oi!



Ikkunasta näkyy Jäämeri
Aurinko laskee vielä
Altasta matkamme jatkui yhä pohjoiseen, kohti Nordkappia. Matkalla maisemat muuttuivat uudelleen villimmiksi. Enää sää ei meitä aivan yhtälailla suosinut vaan saavuimme Euroopan pohjoiseen kärkeen vaakasuoraan piiskaavassa tuulessa ja sateessa niin sankassa sumussa että kaukana jyrkänteiden juurella myllertävä meri vain juuri ja juuri erottui. Eipä sillä, vaikuttava paikka myös moisessa myräkässä.

Merisaamelaisten majoja

Ja merisaamelaisten poroja
Valtaisa tokka Nordkapin saarella
Nordkapp
Pohjois-Norjassa ei oikein ollut vielä sesonki. Ajomatkalla kaikissa ohittamissamme matkamuistomyymälöissä, museoissa ja majataloissa oli lappu luukulla. Ja Nordkapin saaren pääkaupungin Honningsvågin valtavassa retkeilymajassa majoittui meidän lisäksemme vain yksi mies, jota emme koko aikana nähneet. Hiukan iski Hohto -fiilikset tyhjillä käytävillä vaeltaessa. Mutta eipä tarvinut jonottaa vessaan.



Honningsvåg oli sateessakin kaupunkina viehättävä. Eipä siellä näin kelirikon aikaan paljon tekemistä ollut, mutta Norjan pohjoisen rannikon vuorten poimuissa piileksivät kalastajakylät nyt vain ovat ihania. Rakastan norjalaisten ja islantilaisten tapaa tehdä taloistaan värikkäitä ja mielikuvituksellisia kaikkine ulokkeineen, lisärakennuksineen ja terasseineen. Heräsi Islanti-ikävä, pitää päästä sinne pikimmiten!


Ja sitten sunnuntaiksi takaisin kotiin Kittilään vaaliuurnille. Muistittehan äänestää?

2 kommenttia:

  1. Oi, miten karun kauniita maisemia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö olekin! Voi sydän, miten rakastan arktista meren ja vuorten yhdistelmää...

      Poista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.